John Websterin uutuuselokuva ”Katastorfin aineksia” on hämmentävä elokuva ilmastonmuutoksesta: se menee tavallisen espoolaisperheen arkeen. Minkä kaiken pitää muuttua, jos haluaa elää vuoden ”hiilidieetillä” ja vähentää nelihenkisen perheen päästöjä minimiin? Ehdoton isä (ohjaaja itse), epäilevä äiti ja virnuilevat lapset näyttävät mallia, miten puolitetaan yhden perheen hiilidioksidikuorma. Koville se näyttää ottavan.

Polttoaine vaihdetaan biodieseliin, paljon kuluttavasta moottoriveneestä luovutaan, muovisia pakkauksia ei suostuta ostamaan…. Jos Al Goren ”Epämiellyttävä totuus” kuvasi ilmastomuutoksen megatrendejä, Websterin elokuva kertoo saman tarinan sammakkoperspektiivistä.

Harvoin tulee elokuvateatterista ulos niin monia ajatuksia päässään. Perheenäidin lopputoteamukset osuvat naulan kantaan: On kuin perheessämme olisi uusi kuningas, Kuningas Ilmasto. Mutta kohta se tulee kaikkiin muihinkin perheisiin….

Websterin elokuva on hyvä keskustelunherättäjä. Se sopisi myös kouluissa esitettäväksi, alkupuheenvuorona sille mitä ilmastonmuutoksen torjuminen arkielämässä voi tarkoittaa.