Kesällä 2003 mökilläni Teiskossa oli vieras, joka katsoi ilahtuneena pirtin katossa roikkuvaa himmeliä: ”Ihan samanlainen kuin Valko-Venäjällä. Kai tiedät mihin se on tarkoitettu?”, hän kysyi. Olin tottunut katsomaan vanhaa olkihimmeliä vain koristeena. ”Meilläkin käytetään juuri samanlaisia. Se karkottaa pirut nurkista pyörimästä”, vieras totesi. Vieraan nimi oli Vladimir Nekljajev. Vainottuna kirjailijana hän asui Suomessa maanpaossa neljä vuotta.

Joulukuun 19. päivän presidentinvaaleista Valko-Venäjällä seurasi kaaos. Oppositio epäili presidentti Alexander Lukashenkon vaalivilppiä ja kokoontui mielenosoitukseen. Provokaattorit pyrkivät sisään parlamenttitaloon, ja seurasi kaaos jonka kuluessa ihmisiä pahoinpideltiin ja pidätettiin. Viimeisessä Nekljajevista näkemässäni kuvassa hän makaa verissään kadulla. Hän oli yksi presidentti Lukashenkon vastaehdokkaista.

Lukashenkon Valko-Venäjä yritti tehdä matkaa demokraattisemmaksi maaksi. Joulukuun vaalit ja niiden jälkinäytös olivat siinä pitkä askel taaksepäin. Amnesty International on nimennyt 15 joulukuussa vangittua mielipidevangeiksi – heidän joukossaan Nekljajev ja ilmeisesti vaikeasti loukkaantunut Andrei Sannikau.

Valko-Venäjän ulkoministeri Sergei Martynov kävi Suomessa tiistaina, ja tapasi myös ulkoministeri Stubbin. Nyt on aika painostaa Valko-Venäjää kunnioittamaan ihmisoikeuksia, vapauttamaan poliittisilla syillä pidätetyt mielipidevangit ja ottamaan uudestaan askelia kohti demokratiaa ja oikeusvaltiota.