Eduskunta vietti eilen hiljaisen hetken Kauhajoen uhrien muistolle. Ainakin minut Jokela mykisti ja sai hyvin surulliseksi, mutta Kauhajoen kohdalla oli reaktio: Voi ei! Taasko?
Tänään torstain kyselytunnilla katsottiin eteenpäin: mitä pitäisi tehdä, että vastaavat tapaukset eivät toistuisi. Ja katsottiin vähän taaksekin päin: Mihin Jokelan jälkeen ryhdyttiin, olivatko toimet riittävät?
Nyt julkisuudessa on tietoja, että Jokelan ja Kauhajoen tekijöiden välillä oli ehkä yhteyksiä – samat nettipeliryhmät, sama asekauppa. Herää kysymys, pystyikö poliisi Jokelan jälkeen kyllin hyvin selvittämään näitä yhteyksiä?
Olen pääministeri Matti Vanhasen kanssa samaa mieltä siitä, että kysymys on ilmiöstä, joka samantyyppisenä nyt on nähty Myyrmannissa, Jokelassa ja Kauhajoella. Se on eräänlainen laajennettu itsemurha, jossa tavoitellaan myös asesankarin kuolemattomuutta. Nettiin jäävät videot pyssyleikeistä, ja media esittää tuunattuja kuvia näistä kuoleman sankareista.
On kuin Andy Warholin teesi vuodelta 1968 toteutuisi käänteisessä muodossa – hänhän ennusti jokaiselle ”15 minuuttia kuuluisuutta”. Nyt sitä hankitaan ellei hyvällä, niin pahalla.
Aika vähän näemme kuvia siitä, mitä uhreille on tapahtunut. Emme näe verta emmekä palaneita ruumiita. Sellaisiin kuviin olemme tottuneet sotarintamilta, mutta niitä ei rikosten yhteydessä näytetä.
Pyssyjen käyttäjien tuunatut kuvat sen sijaan toistuvat mediassa ja netissä päivästä päivään. Ilmiönä se on minusta vastenmielinen, ja pikemmin rohkaisee uusia yrittäjiä kuin jarruttaa heitä. Kahdessa kouluammuskelussa Suomessa on kaksi tapausta liikaa.
Millä keinoilla sitten puututaan asiaan? Näitä toimia itse kannatan:
1. Tiukemmat asemääräykset. Kukaan ei tarvitse pienasetta kotonaan. Uusi aselaki, jossa määräyksiä tiukennetaan. Turhat pienaseet kerätään pois tai järjestetään säilytys ampumaradoilla ja ampumakerhojen tiloissa.
2. Poliisin käytettävä enemmän harkintaa. Poliisin tulisi käyttää valtuuksiaan olla myöntämättä aseenkatolupa tai peruuttaa se entistä herkemmin. Kauhajoen poliisi teki virheen, kun sillä oli nettivideon aseleikit tiedossa.
3. Herkempi ilmoituskynnys poikkeavasta materiaalista. Aseleikit eivät kuulu nettiin. Palveluntarjoajat voivat itse rajoittaa tällaisia kuvia ja filmejä. Netin käyttäjille helpompi tapa ilmoittaa uhkaavasta, syrjivästä tai rikollisesta aineistosta.
4. Nuorisokulttuurin muutos. Aikuisten kulttuuria jäljitellen aseilla ”machoilu” on yleistä. Tavallisena viikonloppunakin voidaan pitää (luvallisia!) käsiaseita, veitsiä tai nyrkkirautoja mukana. Kaveripiireissä näistä tiedetään, mutta ei vaikeuksien pelossa haluta tai uskalleta kertoa vanhemmille, opettajille tai viranomaisille. Jos väkivalta kouluissa ja kaduilla halutaan estää, nuortenkin käyttäytymisen on muututtava niin, että asioihin puututaan herkemmin.
5. Välittäminen. Monet eri asiat vaikuttavat siihen, miten ihminen käyttäytyy. Joskus pienetkin asiat voivat muuttaa ihmisen elämän suunnan – hyvässä ja pahassa. Pysähtyminen, keskusteleminen, välittäminen – perheessä, koulussa, kaveripiirissä, työpaikalla – on tehokkainta ennaltaehkäisyä.
Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat osoittavat, että kannattaa kuunnella ja puhua ajoissa.