Menneellä viikolla Suomen ympäristöviranomaiset antoivat rakennusluvan maakaasuputkelle Venäjältä Saksaan. Putki kulkee Suomen talousvesien kautta. Ruotsilta, Saksalta, Tanskalta ja Venäjältä on NordStream-hanke jo saanut luvat. Suomen ympäristöviranomaisten mukaan ympäristöhaittoja on – merenpohja myllertyy ja kalastukselle on vahinkoa – mutta ympäristöhaittojen arvioidaan jäävän paikallisiksi ja lyhytaikaisiksi.
Virossa ja Baltian maissa Venäjä-Saksa -maakaasuputkeen on suhtauduttu kielteisesti. Asia on nähty poliittisesti – pääseväthän näin Venäjän energiatoimitukset länsi-Eurooppaan kiertämään Baltian maat ja Puolan. Luottamusta eivät myöskään lisänneet parin vuoden takaiset venäläiskommentit, joissa Venäjän Itämeren laivaston uudeksi tehtäväksi annettiin tulevan maakaasuputken valvonta.
EU ja sen jäsenmaat ovat entistä riippuvaisempia Venäjän energiatoimituksista. Yhteistä energiapolitiikkaa ei EU:ssa kuitenkaan ole syntynyt, vaan maat huolehtivat omista energiahankkeistaan itse. Saksa-Venäjä -energiaputkesta ei keskusteltu Brysselissä, vaan Berliinissä ja Moskovassa. Venäjän energiantuottajilla on ollut myös halua löytää yhteisymmärrys Pohjois-Afrikan maakaasutuottajien kanssa. Pahimmissa uhkauvissa on pelätty Euroopan pussittavaa ”energiakartellia”.
Venäjä-Saksa -energiaputkea pitää kuitenkin katsoa myös Saksan oman energiapolitiikan kannalta. Saksalla on kielteinen kanta ydinvoiman lisärakentamiseen, ja se lisää Saksassa niin uusiutuvien energialähteiden kuin maakaasunkin kysyntää. Joku voi tosin väittää Saksan ulkoistavan ydinvoimaloita Venäjälle, koska lisääntyvää maakaasun vientiä Venäjältä saatetaan korvata siellä uusia ydinvoimaloita rakentamalla.
Pitääkö maakaasuputkea sitten pelätä? Putkena se tuskin aiheuttaa enemmän ongelmia kuin mitä esimerkiksi nesteytetyn kaasun kuljetukset laivoilla toisivat. Keski- ja Itä-Euroopassa huoli energiaturvallisuudesta on ymmärrettävää, kun Venäjän putkiverkko ei enää tarvitse niiden alueita. Tarve lisätä Venäjän Itämeren laivaston aktiivisuutta Itämerellä putken vuoksi tuntuu tekosyyltä, mutta joskus kaikki tekosyyt kelpaavat, kun halutaan lisätä sotilaallista aktiivisuutta.
On selvää, että Itämeren strateginen merkitys energiareittinä tulee kasvamaan. Maakaasuputken kanssa rinnan lisääntyvät öljy- ja kemikaalikuljetukset Pietarin satamista. Ympäristön kannalta tankkeri- ja kemikaaliliikenteen lisääntyminen on se suurin riski – suuronnettomuuksien vaara on aina olemassa.
NordStream -maakaasuputki yhdistää varmasti Saksaa ja Venäjää entistä läheisemmin toisiinsa. EU:ta sen sijaan putkesta, sen reitistä ja turvallisuudesta käyty keskustelu on jo jakanut.