Huomenna liput nousevat salkoon 95-vuotiaan Suomen kunniaksi. Niitä, jota näkivät itsenäisen Suomen synnyn 95 vuotta sitten, on joukossamme enää harvoja. Niitä, jotka todistivat kohtalonvuosiamme 1939–1944 on joukossamme vielä paljon.
Monille suomalaisille sota kuuluu lapsuuden kokemusten joukkoon. Lähes kaikkia perheitä sota kosketti dramaattisesti. Myös eduskunnassa on käyty keskustelua niin sotaorpojen tilanteesta kuin Suomesta Ruotsiin ja muihin pohjoismaihin lähetetyistä sotalapsista.
Sodan jatkuessa myös nuorille sälytettiin yhä vastuullisempia tehtäviä sotilaspoikina tai pikkulottina niin ilmatorjunnassa, väestönsuojelussa kuin lääkintähuollossa. Rauhanajan Suomi ei ole aina muistanut panosta, jonka sota-ajan lapset ja nuoret joutuivat antamaan.
Tänään käsittelemme eduskunnan juhlaistunnossa kaikkien eduskuntaryhmien yhdessä tekemiä laki- ja talousarvioaloitteita sotainvalidien ja sotaveteraanien aseman parantamiseksi. Kiitos järjestöille ja vapaaehtoistyölle, että olette pitäneet näitä kysymyksiä esillä.
Sotaveteraaneja on yhä joukossamme 39 000, joista noin 5 000 sotainvalideja. Heidän keski-ikänsä on lähes 90 vuotta. Useimmilla heistä sodan aiheuttaman vamman tai sairauden lisäksi toimintakyky on heikentynyt ikääntymisestä johtuvien sairauksien vuoksi. Kokoaikaisessa laitoshoidossa on jo yli 10 prosenttia sotainvalideista.
Tämän päivän päätös ei ole vain symbolinen, vaan se parantaa sotaveteraanien ja sotainvalidien hoito- ja kuntoutusmahdollisuuksia. Päätös sisältää myös meidän suomalaisten yhteisen viestin sodan kokeneelle sukupolvelle: olemme kiitollisia.
Eduskunnassa on tänäkin syksynä käyty värikästä keskustelua siitä, mikä on Suomen tulevaisuuden suhteen oikea toimintalinja. Toisen maailmansodan jälkeen vallinnut rauha, ihmisoikeuksien korostaminen ja integraation syveneminen ovat olleet eurooppalaisia valintoja sodan mielettömyyden estämiseksi.
Menneisyyttä katsoessamme me suomalaiset olemme yksimielisempiä: oli oikein tehdä työtä itsenäisen Suomen puolesta, ja oli oikein puolustaa maata ja kanssaihmisiä hädän hetkellä.
Sisältyköön tämän päivän päätökseen se pieni, suuri sana jonka kaikki me suomalaiset haluavamme sotaveteraaneille ja koko sodan kokeneelle sukupolvelle sanoa: Kiitos.