Sosiaali- ja terveydenhuolto on Suomessa järjestetty kansainvälisesti ainutlaatuisella tavalla. Toisin kuin suomalaisia kouluja, tapaamme järjestää terveydenhuoltoa ei ihastella ympäri maailmaa.

Emme ole terveydenhuollon mallimaa. Palveluiden järjestäminen ja rahoitus on pirstottu EU- ja OECD- maiden pienimpiin yksiköihin. Meillä on vaikeuksissa oleva julkinen perusterveydenhuolto ja mittavat terveyserot. Palveluiden saatavuus määräytyy Suomessa yhä enemmän varallisuuden ja asuinpaikan mukaan. Meistä on tulossa terveydenhuollon luokkayhteiskunta.

Jos vastakkain ovat kansalaisten oikeudet ja yhdenvertaisuus palveluiden saajina ja kuntien oikeudet ja yhdenvertaisuus palveluiden järjestäjinä, vihreille kansalaisten oikeudet menevät aina edelle. Kaikkien suomalaisten on oltava laadukkaiden palvelujen piirissä – ei vain niiden, joilla on pääsy työterveyshuoltoon tai varaa yksityislääkäriin.

Kunnianhimoisuuden aste sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistuksessa on päivä päivältä vähentynyt. Nyt on käsillä laiha kompromissi, joka on pieni askel oikealla tiellä.

On hyvä, että ratkaisu vie integraatiota eteenpäin suomalaisten enemmistön osalta. Jos toteutuksessa onnistutaan, jatkossa terveyskeskukseen pääsee nykyistä helpommin ja sosiaalihuolto ja terveyspalvelut pelaavat paremmin yhteen.

Jotta maan kaikissa osissa palveluiden järjestäjät olisivat riittävän vahvoja toimijoita, sote-alueiden määrä pitäisi painaa mahdollisimman alas, lähelle kahtakymmentä. Suuri järjestäjä on taloudellisesti pientä vakaampi ja työnantajana houkuttelevampi.

Ensi vaalikaudella on syytä palata palveluiden rahoituksen rakenteisiin, sillä monikanavainen rahoitusjärjestelmä on syynä moneen palvelurakenteen ongelmista.