Viime sunnuntaina nähtiin uutiskuvissa historiallinen halaus. Siinä Etiopian tuore pääministeri Abiy Ahmed ja Eritrean johtaja Isaias Afewerki ilmoittivat sodan maiden välillä olevan ohitse.
Eritrean ja Etiopian välillä on vuosien 1998-2000 välisen sodan jälkeen vallinnut ”no war, no peace” -tilanne. Sodan lopuksi solmitun rauhansopimuksen toteuttaminen ei aikanaan edennyt, ja kiistan suurimmaksi symboliksi jäi rajakaupunki Badme, joka sopimuksen mukaan kuului Eritrealle, mutta jota Etiopia miehitti.
Viime päivinä konfliktitilanne on alkanut purkautua: korkean tason eritrealaisdelegaatio vieraili ensin Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa, ja viimeiset uutiskuvat kertovat onnistuneesta valtionpäämiesten tapaamisesta Eritrean pääkaupungissa Asmarassa.
Johtajien sopimuksen mukaan sota on nyt ohitse. Tarkoitus on elvyttää maiden väliset kauppa- ja liikenneyhteydet. Afrikkalainen suurvalta Etiopia on vailla rantaviivaa ja omia satamia, ja tässäkin mielessä rauha merenrantavaltio Eritrean kanssa olisi käänteentekevä. Sota hajotti myös perheitä – monilla on sukulaisia rajan toisella puolella. Yhteydenpito yli rajan on ollut mahdotonta.
”No war, no peace” -tilanteella on ollut suuri vaikutus myös maiden politiikkaan. Molemmat ovat aktiivisesti tukeneet toistensa oppositiovoimia. Jännite Etiopian kanssa on hallinnut Eritrean sisäpolitiikkaa: kaikille pakollinen kansalaispalvelu on voinut kestää kymmenenkin vuotta, kun valtio on mobilisoinut nuoren sukupolven sotilaalliseen valmiuteen potentiaalista vihollista vastaan.
Pitkän kansalaispalvelun vuoksi monet eritrealaiset nuoret ovat lähteneet maan rajojen yli pakolaisiksi. Italian Lampedusan saaren läheisyydessä haaksirikkoutui lokakuussa 2013 pakolaisia kuljettanut laiva, ja yli 360 hukkui. Monet näistä olivat eritrealaisia nuoria. Tämä onnettomuus toi maailman tietoisuuteen jo pitkään jatkuneen pakolaisvirran Eritreasta. Eurooppaan asti tulleille eritrealaisille turvapaikka on myönnetty automaattisesti Eritrean huonon ihmisoikeustilanteen vuoksi. Myös Suomeen on tullut eritrealaisia pakolaisia osana eurooppalaista vastuunjakoa.
Eritreassa on poliittisia vankeja, parlamentin työ on keskeytyksissä, perustuslaki on jäädytetty, ihmisoikeustilanne on ollut heikko. Kaikkea tätä on perusteltu Eritrean ja Etiopian välisellä konfliktilla. On selvää, että rauhansopimuksen toimeenpanolla Etiopian ja Eritrean välillä tulee olemaan käänteentekeviä vaikutuksia molempien maiden sisäpolitiikkaan. Maailmalla on myös oikeus odottaa, että ihmisoikeustilanne ja oikeusvaltiokehitys alueella paranee.
Eritrea on tähän saakka ollut maista suljetumpi. Sitä on myös yritetty alueellisesti eristää – Etiopia on mm. pitänyt Eritrean alueellisen yhteistyöjärjestön IGAD:n ulkopuolella. Eritreaan on kohdistettu YK:n sanktioita sen epäillystä osallistumisesta Somalian opposition tukemiseen. Eritrean ja Etiopian kiistan sopimisessa yksi voittaja voikin olla juuri Somalia – on tärkeää, että sen naapurit vaikuttavat Somalian kehitykseen yhteen suuntaan.
Olen vuodesta 2005 pitänyt säännöllistä yhteyttä alueen toimijoihin, ja vieraillut kymmeniä kertoja niin Eritreassa kuin Etiopiassakin. Suomen Kirkon ulkomaanapu KUA ja monet keskeiset asiantuntijamme, mm. Pekka Hallberg, Helena Ranta, Rauli Virtanen ja Thomas Elfgren ovat olleet mukana projekteissa, joiden tarkoitus on ollut tukea Eritrean oikeusvaltiokehitystä ja nuorten aseman parantamista. Tämä Suomen aktiivisuus on muodostanut monelle eritrealaiselle toimijalle ”henkireiän” tilanteessa, jossa maa on ollut suljettu ja eristyksissä.
Tilanteen nyt muuttuessa oikeusvaltiokehitykselle ja koulutukselle annettava tuki on entistä tärkeämpää. Nykyisessä huonojen uutisten maailmassa on hienoa saada joskus hyviäkin uutisia – niinkuin nyt Eritrean ja Etiopian suhteiden paranemisesta.