Taistelu verokevennysten oikeasta mitoituksesta kiihtyy. Entinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.) avasi pelin ehdottamalla pääomatulojen verotuksen kiristämistä, korkeapalkkaisten yritysjohtajien tulojen leikkausta ja vastikkeettomista maataloustuista – esimerkiksi ympäristötuki – luopumista. Viinanen ihmetteli, miksi tuhat maan suurituloisinta maksaa tuloistaan alle 30 % veroja. Näin verokalenterin lukupäivinä se onkin hyvä kysymys.
Iiro Viinanen ei noussut 90-luvun lamavuosina kansansuosikiksi, mutta Suomi on aika paljon velkaa hänen turnauskestävyydestään. Viinanen on ollut tilanteessa, jossa kansakunnan talous on vapaassa pudotuksessa, ja siinä olisi jo heikkohermoisempi luovuttanut. Taloussuosta noustiin sitten vähin erin. Ei tarvitse kuin katsoa Islantiin ja miettiä, mitä tapahtuu silloin kun talouden mannerlaatat liikkuvat. Idänkaupan murroksen, rakennemuutoksen, pääomien liikkuvuuden lisääntymisen ja kansainvälisen laman yhteisvaikutus iski Suomeen täysillä.
Toinen entinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.) muutti lokakuussa kurssiaan veronalennusten suhteen, ja ehdotti kevennysten lykkäämistä. Ajatus siitä, että verokevennyksiä jouduttaisiin rahoittamaan valtionvelkaa lisäämällä, kauhistutti Niinistöä.
Ei ole yllätys, että verokevennysten lykkääminen sai ymmärrystä oppositiosta – sen kannalle asettuivat niin Eero Heinäluoma kuin Jutta Urpilainenkin.
Ja viimeisin niitti tuli Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n Suomessa vierailleelta edustajalta Lorenzo Figliuolilta: ”Suomella ei ole varaa isoon veroaleen.” Suunniteltu veronkevennys on turhan suuri, ja varsinkin ruoan arvonlisäveron leikkaaminen huonosti harkittu toimenpide. IMF ehdottaa myös nopeasti käynnistettäviä julkisia hankkeita tasapainottamaan työllisyystilannetta. Sellaisiahan voisivat olla vaikka raideverkon nopeutetut investoinnit – pääkaupunkiseudulla metroverkosto ja lentokenttärata?
Veroalennuksilla etsitään kotimaisen ostovoiman ylläpitoa myös taantuman tilanteessa. Mutta kun talous painuu miinukselle ja työllisyystilanne heikkenee, veronmaksajia on vähemmän ja valtion verotulot pienenevät. Olisiko sittenkin järkevämpää käyttää liikkumavara julkisten investointien kautta tapahtuvaan elvytykseen? Silloin pidettäisiin ainakin työllisyyttä yllä talouden notkahtaessa.
IMF:ltä pyyhkeet saanut ruoan arvonlisäveron alennus on Keskustapuolueen vaaliteema, joka on turhan kallis ja turhan tehoton lääke tähän suhdannetilanteeseen. Olisi suotavaa, että Keskustassa vielä kerran mietittäisiin, mikä on tehokkain ja elvyttävin tapa käyttää 500 miljoonaa euroa tässä suhdannetilanteessa. Se ei varmaankaan ole ruoan arvonlisäveron alennus? Jos uusia ajatuksia Keskustassa syntyy, ei ole vaikeaa saada niille eduskunnassa tukea.
Nyt käytävän verokeskustelun osalta minulla ei ole vaikeuksia ilmoittautua Viinasen-Niinistön-Heinäluoman-IMF:n linjan kannattajaksi. Saattaa vielä käydä ilmi, ettei niitä muita vaihtoehtoja niin paljon ollutkaan.