Afrikassa ei enää kovin usein synny uusia, itsenäisiä valtioita. Viimeiset ovat olleet 20 vuotta sitten Namibia ja 17 vuotta sitten Eritrea. Tämän päivän kansanäänestyksessä Etelä-Sudanissa on syntymässä kaikella todennäköisyydellä seuraava itsenäinen afrikkalainen valtio. On hyvä asia, että vuonna 2005 allekirjoitettu Naivashan rauhansopimus toteutuu, ja kansanäänestys järjestetään. Kuusi vuotta ei riittänyt tekemään Sudanin yhtenäisyydestä houkuttelevaa vaihtoehtoa – ja tästä saavat ICC:n etsintäkuuluttama Sudanin presidentti Al-Bashir ja hallitseva puolue National Congress Party lähinnä syyttää itseään. ”Make unity attractive” -politiikka ei toiminut, vaan etelän syrjintä ja marginalisointi jatkui.

Myös etelässä ajatellaan nyt toisin kuin edesmenneen etelän johtajan John Garangin aikaan, jolloin teemana oli ”New Sudan” – Etelä-Sudanin, Darfurin ja Itä-Sudanin yhdistyminen maata hallitsevia islamisteja vastaan. Etelän presidentin Salva Kiirin linja on ollut itsenäisyyttä korostava, ja tähän hän on hakenut tukea mm. Yhdysvalloilta. Etelän ystäviä alueella ovat mm. Uganda ja Kenia.

Eteläsudanilaisille on toivotettava onnea taipaleella kohti itsenäisyyttä. Kun kansanäänestyksen tulokset julkistetaan, jatkuvat vaikeat neuvottelut rajoista, kansalaisuudesta, valuutasta, öljytulojen jakaantumisesta ja Abyein maakunnan kohtalosta. Potentiaalisia riidan ja konfliktin aiheita on paljon, jos pohjoinen haluaa jatkaa kiistelyä ja etelän painostamista.

Kansainvälisen yhteisön apua saatetaan tarvita Etelä- ja Pohjois-Sudanin rajalla ja tilanteen vakauttamisessa. Myös Suomella pitäisi olla valmius tarjota pyydettäessä rauhanturvaajia YK:n käytettäväksi alueella. Toistaiseksi EU:n taistelujoukkoja (BG) ei ole käytetty kriisinhallinnassa. Jos pyyntö EU:lle tulee, myös näitä joukkoja pitäisi Etelä-Sudanissa voida hyödyntää.