Toimin vajaan vuoden lokakuusta 2013 syyskuuhun 2014 kehitys- ja mistajaohjausministerinä. Kaikki varoittivat, että omistajaohjausministerin salkku on tuulisin tehtävä Suomessa: pitäisi pitää huolta valtion yhtiöiden taseesta ja tuloksesta, jotta valtion kirstuun tulisi rahaa osinkoina – mutta samalla aluepolitiikasta, työllisyydestä, ympäristöstä ja valtion verotuloista.
Tehtävä oli haastava. Pari hikistä hetkeä: Rautaruukin ja SSAB:n yhdistymisen, Outokummun nostaminen suosta, Itämeren merikaapelihankkeen käynnistäminen, postin nimenmuutos takaisin Postiksi ja työvoimatarpeen väheneminen, Finnairin rekrytoinnit ulkomailta ja Destian myynti. Talvivaara eli vaaran vuosiaan. Kaikki tämä ja paljon muuta mahtui vajaaseen vuoteen. Itselleni tärkeitä asioita olivat yritysvastuu ja johtajien palkkojen kohtuullistaminen. Valtion tulisi olla esimerkillinen omistaja.
Energiayhtiö Fortum myi joulukuussa 2013 sähkönsiirtoliiketoimintansa Suomessa Suomi Power Networks Oy:lle, jonka nimi myöhemmin muutettiin Caruna Oy:ksi. Ostajayhtiön osakkaita olivat suomalaiset eläkeyhtiöt Keva (12,5 % osuus) ja LähiTapiola (7,5 %) sekä kansainväliset infrastruktuurisijoittajat First State Investments (40 %) ja Borealis Infrastructure (40 %). Velaton kauppahinta oli 2,55 miljardia euroa, josta Fortumin myyntivoitto oli 1,8–1,9 miljardia. Valtio omistaa Fortumista 51.1 prosenttia ja vuonna 2015 osinkotulot valtiolle olivat yli puoli miljardia. Niillä on iso merkitys valtion budjetissa.
Sähköverkon myyntiä Fortum alkoi valmistella tammikuussa 2013, kun se halusi keskittyä sähkön- ja lämmöntuotantoon, jota piti itselleen kannattavampana liiketoimintana. Valtioneuvoston omistajaohjaus määrittelee yhtiöille strategiset intressit – eli miksi valtio on mukana jossakin yhtiössä ja mitä se sieltä hakee. Fortumin kohdalla tämä oli ”sähkön tuotannon ja jakelun toimivuuden eli energiansaannin häiriöttömyyden varmistaminen myös poikkeusolosuhteissa”. Jakelun toimivuus on jäänne ajalta, jolloin Fortum omisti myös kantaverkkoa. Nyt se on Fingridilla, ja siinä valtion omistus tulee säilymään vahvana. Alemmanasteisella sähköverkolla on sen sijaan paljon yksityisiä omistajia.
Valtioneuvoston omistajaohjausosasto alkoi yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa valmistella strategisen intressin muuttamista sen jälkeen, kun Fortum oli tiedottanut suunnitelmistaan. Fortum on pörssiyhtiö ja myyntipäätös tehtiin yhtiön hallituksen sisällä eikä myöskään valtio-omistaja saanut siitä ennakkoon tietoa. Talouspoliittinen ministerivaliokunta kokoontui päättämään strategisen intressin muuttamisesta päivää ennen kaupasta tiedottamista 11.12.2013.
Eduskunta- ja kansalaiskeskustelussa pohdittiin verkon myynnin etuja ja haittoja: voiko ulkomaista rahaa hyväksyä omistajaksi Suomen sähköverkoissa, pitääkö uusi omistaja verkoista huolta, nousevatko sähkön siirtohinnat, säilyykö huoltovarmuus ja tuleeko uusi yhtiö maksamaan veronsa Suomeen.
Nyt jälkeenpäin katsoen jotkut asiat ovat toteutuneet odotetulla tavalla: Huoltovarmuus lisääntyy, kun verkoston maakaapelointia on vauhditettu. Tähän vaikutti ennen kaikkea tapaninpäivän 2011 talvimyrsky, jolloin huoltovarmuus oli koetuksella. Silloin kuluttajat kärsivät yhteensä n. 400 miljoonan euron tappiot sähkönkeskeytyksistä.
Kaksi asiaa on sen sijaan mennyt ei-toivotulla tavalla: Caruna on tehnyt kansainvälisiä lainajärjestelyjä, joiden tuloksena sen Suomeen maksamat verot on minimoitu. Valitettavasti tätä tekevät jotkin muutkin yhtiöt, mutta moraalisesti se on arveluttavaa. Mikä neuvoksi? On kiirehdittävä EU:n yhteistä minimiverokantaa yrityksille ja veroparatiisien tukkimista.
Toinen kielteinen asia on ylisuuret kuluttajahintojen korotukset. Laki rajoittaa monopoliyhtiön tuottoa, mutta investointien takaisinmaksua se voi suunnitella joko lyhyemmälle tai pidemmälle ajalle. Kuluttajan näkökulmasta nyt valittu nopeiden korotusten tie on kestämätön.
Caruna on harkitsemattomilla toimillaan aiheuttanut paljon kritiikkiä. Pääministeri Juha Sipilä ja työ- ja elinkeinoministeri Olli Rehn ovat vaatineet nopeita korjausliikkeitä. Kannatan niitä. Maan hallituksella on avaimet lainsäädännön muutosesityksen tekemiseen, ja eduskunnasta se saa varmasti täyden tuen.