Hyvät ystävät,

Aina kun jotakin uutta pannaan alulle, vatsassa on vähän perhosia. Tänään on sellainen päivä. Kiitos että olette tänään täällä Lasipalatsissa.

Vuoden 1956 uudenvuodenpuheessaan presidentti Paasikivi paljasti huolestuneena lukeneensa brittiläistä The Economist –lehteä. Hän aprikoi:

“Joutuu alakuloisiin mietteisiin todetessaan, että viime vuosien lamatila on kenties loppumassa, mutta tietomme suhdanteiden, konjunktuurien, vaihtelusta on tuskin lisääntynyt siitä, mitä se oli ennen.”

Paasikiveen on helppo yhtyä. Kansainvälisellä taloudella ja Suomella on takanaan pitkä myötätuulen jakso. Nyt ollaan Euroopassa tilanteessa, jossa on selvittävä vastatuulessa. Talouden rakenteet on luotu hyviä päiviä varten, mutta kukaan ei tiedä miten ne kriiseissä toimivat. Etsimme nyt ratkaisua, joka olisi Suomen talouden ja suomalaisten veronmaksajien kannalta paras muistaen, että kriisit ovat usein iskeneet Suomeen syvemmin.

Suomen menestys on maailmalla. Keskenämme emme pysty hyvinvointia luomaan. Menestyksen avaimet ovat yhteistyö ja luovuus. Nämä asiat ovat olleet ja ovat pienen valtakuntamme merkittävimmät luonnonvarat. Yhteistyötämme ja luovuuttamme voimme vaurioittaa vain me itse. Muiden aseet eivät siihen pysty.

Tasavallan presidentin yhtenä keskeisenä tehtävänä on tehdä Suomi tunnetuksi ja ymmärretyksi maailmalla. Yritämme saada äänemme kuuluviin päälukuamme suurempana. Diplomatia oli ennen vain valtioiden välistä toimintaa. Nykyään on vakuutettava myös mielipidevaikuttajat, tiedotusvälineet, yliopistot, yrityselämä, kansalaisjärjestöt. Moderni diplomatia etsii laajaa kontakti- ja vaikutuspintaa.

Presidentti Ahtisaari on esimerkki suomalaisesta, jonka yhteysverkostot ja kyky ylläpitää dialogia maailmalla saa Suomen näyttämään kokoaan suuremmalta.

Mitä annettavaa meillä suomalaisilla sitten on? Olemme hyviä teknisiä osaajia ja olemme luovia sisältöjen tuottajia. Näiden lisäksi meillä on yksi, usein tiedostamaton vahvuus: kohtelemme kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti. Emme tule luokkayhteiskunnasta, emmekä tunnusta luokkayhteiskunnan rajoja muuallakaan. Siivoojan tyttärestä voi meillä edelleen tulla professori – ja professorin pojasta siivooja. Tämä perustavanlaatuinen käsitys ihmisten ja sukupuolten tasa-arvosta on suomalainen vahvuus myös maailmalla. Se on vientituote.

Tervatynnyrimme ovat muuttuneet angrybirdseiksi, ja nokialaiset kumipamput älypuhelimiksi. Nousimme perunakuopista maailman kommunikaatioteknologian kärkimaaksi. Halusimme maailman parhaiksi ja saavutimme sen – hetkeksi.

Se hetki on mennyt, ja uuden suunnan etsiminen on taas käsillä. Etsimme Suomelle seuraavaa projektia, ideaa, ihannetta – tehtävää Suomelle. Yhden sarvikuonon on taas aika muuttua tuhanneksi ketuksi.

Ei kukaan maailmassa osannut ennustaa Suomen nousua vauraiden maiden eturiviin. Ei kukaan. Tätä taustaa vasten on hämmästyttävää, että me suomalaiset emme tunnu uskovan, että joku jossakin muualla voisi toistaa Suomen ihmeen.

Mutta nousevat taloudet tekevät sen. Suomen kyky selvitä tulevaisuudessa on sidoksissa kykyymme tehdä yhteistyötä maailman nousevien talouksien kanssa. Ne taloudet eivät tällä hetkellä ole Euroopassa. Taloudellisen yhteistyön lisäksi tarvitaan yhteistyötä poliittisissa kysymyksissä, oikeusvaltion rakentamisessa, ihmisoikeuksien edistämisessä ja ympäristöuhkien torjumisessa. Tasavallan presidentillä on näiden yhteyksien solmimisessa ja ylläpitämisessä rooli, joka ei ole vähäinen.

Maailma ei ole vain nousevien talouksien, vaan myös sotien, katastrofien, inhimillisen hädän ja pakolaisuuden maailma. Tässäkin uskon Suomen kykyyn toimia globaalien ongelmien ratkaisijana, kokoamme suurempana.

Sekä Suomen että Euroopan Unionin poliittinen järjestelmä on saanut kansalaisilta paljon aiheellista kritiikkiä. – Yhä useammin puheenvuoroissa vaaditaan valtaoikeuksiltaan vahvan presidentin paluuta. Tästä olen toista mieltä.

Uskon parlamentarismiin ja parlamenttiin. Eduskunta on liian usein jäänyt sivustakatsojaksi, kun hallitus on tehnyt päätöksiään bysanttilaisen hiljaisuuden vallitessa. Tuntuu, että poliittinen järjestelmämme on kovapäinen, oppimaton.  Avoimuuden vaatimuksiin on aivan liian usein vastattu hiljaisuudella.

Kun viime aikoina on pohdittu hallituspuolueiden tappioiden syitä vaaleissa, pohdinnoissa on jäänyt liian vähälle se, että valtioneuvoston jäsenet eivät ole käyneet julkista aatteellista ja yhteiskunnallista keskustelua. Hallitukset ovat alkaneet näyttää yhä enemmän harmailta toimitusministeriöiltä. Tuleva hallitus ei saisi pudota tähän ansaan.

Bästa vänner. Den senaste tiden har somliga i Finland försökt underblåsa ett språkkrig. Man vill se den grundlagsenliga tvåspråkigheten i Finland som ett problem, inte en rikedom. Gentemot språkminoriteterna och Åland har till och med riktats fientliga budskap. Jag hör till de finländare, som ser Finlands tvåspråkighet som en rikedom och som inte godkänner diskriminering på grund av språk. I presidentvalet är det också fråga om medborgarrättigheter.

Suomalaiset haluavat äänestää suorissa presidentinvaaleissa. Presidentinvaalit ovat Suomen suosituimmat vaalit. Ääntä ei anneta puolueelle vaan ihmiselle. Yksi henkilö saa luottamuksen kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Vaalikampanjoihin tulevat mukaan myös ihmiset, joita puoluepolitiikka ei muuten ole kiinnostanut.

Viime kesästä saakka on minua nyitty hihasta monta kertaa yhdellä kysymyksellä: ”Lähdetkö kisaan?” Kannustajia on ollut sekä politiikassa että politiikan ulkopuolella, niin suomen kuin ruotsin kielellä.

Vuosi sitten toivoin, että kampanjaan mukaan lähtisi vihreitä paljon laajempi kansalaisten joukko. Tuo toive on tänään täyttynyt. Joku teistä kysyi kansalaisvaltuuskuntaan liittyessään: ”Haittaako ettei ole koskaan ennen äänestänyt vihreitä.” Ei haittaa, tässä kisassa se on vain eduksi. Nyt ollaan liikkeellä isommalla joukolla.

Hyvät ystävät. Seison tässä edessänne siksi, että olen aina uskonut maailman muuttuvan kun sitä muutetaan. Ihmeitä tapahtuu, kun niitä tehdään. Teidän tukenne ja kannustuksenne rohkaisemana tavoittelen tammikuun 2012 vaaleissa tasavallan presidentin tehtävää.

Kuten kaikki tiedämme, presidentinvaalien suurin yllätys olisi, jos vaaleissa ei tapahtuisi yllätyksiä. Tänään voimme olla yhdessä käynnistämässä yhtä yllätystä.

Hyvät ystävät. Kiitän tuestanne. Tänään aloitamme työt. Kiitos.

Pekka Haavisto
Lasipalatsi 8.6.2011 klo 15