6.6.2013

Nykyaikaisessa maanpuolustuksessa kyky antaa ja vastaanottaa apua on keskeinen tekijä. Ellei näitä kykyjä harjoitella, ne eivät käytännössä toimi.

Norjan entinen ulko- ja puolustusministeri Stoltenberg teki pohjoismaisille ulkoministereille ehdotuksen pohjoismaiden ulko- ja turvallisuuspoliittisesta yhteistyöstä vuonna 2009.

Ehdotus jakaantui kuuteen osa-alueeseen: rauhan rakentamiseen, ilmavalvontaan, merialueiden valvontaan ja arktisen alueen kysymyksiin, yhteiskunnan turvallisuuteen, sotilaalliseen yhteistyön ja solidaarisuusjulistukseen

Raportissa on monia laajaan turvallisuuskäsitykseen pohjaavia ehdotuksia, joita vielä ei ole pantu toimeen, esimerkkeinä pohjoismainen meritoimintayksikkö ja katastrofiyksikkö. Ajatellen Itämeren ja pohjoisten alueiden suuria ympäristöriskejä olisi hyvä, että pohjoismainen yhteistyö myös näissä asioissa menisi eteenpäin.

Pohjoismaisuutta ei voi käsitellä ilman arktisuutta. Ilmastomuutoksen myötä arktisella alueella tapahtuu kolme rinnakkaista asiaa: kasvavat ympäristöuhat, uusien meriteiden avautuminen sekä pääsy käsiksi uusiin luonnonvaroihin, niin kaivannaistuotteisiin kuin merenalaisiin öljy- ja kaasuesiintymiinkin. Kiinan ja muiden Aasian maiden tulo hyödyntämään arktisen alueen luonnonvaroja ja uusia liikenneyhteyksiä lisää arktisten alueiden strategista merkitystä.