Vaali-illan vietossa sekoittuivat ilo omasta hyvästä vaalituloksesta, harmi vihreiden takapakista ja suuri kysymysmerkki aloittavan eduskunnan ja hallituksen toiminnasta. Ensiksi nöyrin kiitos tukijoille ja kampanjatyötä tehneille. Demokratia lepää äänestäjien varassa, ja aamuseitsemältä Hakaniemen torilla esitteiden jakaminen tukiryhmän kanssa räntäsateessa oli osa tämän kampanjan tunnelmapaloja. Monien muiden kohtaamisten lisäksi.
Mistä vaalikentillä puhuttiin? Portugalista, Fukushimasta, Libyasta, taitetusta indeksistä, Heinolan reumasairaalan sulkemisesta, takuueläkkeestä, kotihoidon tuesta, päihteidenkäyttäjien myllyhoidosta, eläinten hautausmaan huonosta kunnosta, lokinpesästä töölöläisen kerrostalon katolla… Aiheiden kirjolla ei ole rajaa, ja ehdokaskin huomaa äkkiä, että on useimmiten oppivana osapuolena. Illalla pienet muistilaput voi tyhjentää taskustaan, ja syventävät opinnot tietokoneen ääressä voivat alkaa.
Katainen lähtee muodostamaan hallitusta kolmen suurimman puolueen – KOK, SDP ja PERUS – pohjalle. Isomman tappion kärsineet keskusta ja vihreät jäävät oppositioon. Ministerikandidaateista ei varmasti tule pulaa, sillä ministerin tehtävät ja valtioneuvoston jäsenyys ovat poliittisen elämän suola. Ministerin on osattava paitsi poliittinen johtaminen, myös henkilöstöjohtaminen, sillä hän on oman ministeriönsä esimies. Yllättävän paljon ministerin aikaa kuluu myös niihin tehtäviin.
Kun ministeri tulee uuteen ministeriöönsä, nyrkkisääntönä on, että kolmannes väestä on valmis uuteen ministeriin ja uuden hallitusohjelman toteuttamiseen, toinen kolmannes on siihen taivuteltavissa, ja viimeinen kolmannes seisoo jarrupolkimella. Vain ensimmäisen kolmanneksen voimin eivät vielä työt suju, mutta jos ministeri saa toisen kolmanneksen innostettua vauhtiin, alkaa tapahtua. Jarrumiehet saattavat jäädä jarrupolkimelle koko kaudeksi. Ministerin kyky johtaa joukkojaan ministeriössä on ratkaisevaa.
On tulossa värikäs eduskuntakausi. Kolmen suurimman puolueen verolinjaukset ja Eurooppa-linjaukset poikkeavat paljon toisistaan. Elvytystä varten velaksi otetut rahat pitäisi maksaa takaisin, ja se edellyttää myös leikkauksia. Jotta hallituksella säilyisi eduskunnassa enemmistön tuki, hallituspuolueiden edustajien pitäisi pysyä äänestyksissä kovienkin kompromissien takana. Jo ennen kesälomia joudutaan ratkaisemaan suhtautuminen Portugalin tukipakettiin. Sauli Niinistön ehdotus lisämaksajien mukaantulosta kuulostaa hyvältä, mutta vaatii paljon neuvottelutaitoa.
Vihreille on luvassa oppositiotaival ja uudistumisen aika. Demokratia tarvitsee aina myös kunnollista oppositiota. Itse toivon, että oppositioaika terävöittää vihreiden ympäristö- ja luonnonsuojeluviestiä, nostaa esiin uuden yrittäjyyden ja siihen liittyvän sosiaaliturvan teemoja sekä korostaa vihreiden roolia eurooppalaisena ja globaalina liikkeenä. Suomi voi pärjätä maailmassa uudella, ympäristöystävällisellä teknologialla, cleantechilla, sekä uusilla innovaatioilla ja niiden tuotteistamisella.
Ja vaikka en jakaisikaan perussuomalaisten ajattelumaailmaa ja poliittisia visioita, täytyy antaa tunnustus kampanjalle joka sai suomalaisen puoluekentän mannerlaatat liikkeeseen. Nyt voi lopettaa puheet siitä, ettei demokratiassa ole vaihtoehtoja. Kansa on puhunut, pulinat pois.