Kanadan Chelseassa viime viikolla pidetty arktisten maiden kokous oli osanottajalistaltaan kiinnostava: Kanadan lisäksi paikalla olivat Yhdysvallat, Venäjä, Norja ja Tanska. Kolme Arktisen neuvoston pohjoismaista jäsentä – Islanti, Ruotsi ja Suomi – oli pudotettu pois, samoin alueen alkuperäiskansojen edustajat. Yhdysvaltain ulkoministeri Hilary Clinton kritisoi Kanadaa siitä, että mm. Suomi ja Ruotsi oli jätetty kokouksen ulkopuolelle.
Miksi Kanada haluaa vain pienemmän porukan koolle? Koska kiistely arktisten alueiden merirajoista alkaa käydä yhä kiivaammaksi, ja monet hamuavat alueilla olevia maakaasu- ja öljyesiintymiä. Maapallon toistaiseksi löytämättömistä maakaasuvaroista lähes kolmasosa ja öljyvaroista 13 prosenttia sijaitsee napapiirin pohjoispuolella merialueella ja suurin osa niistä mannerjalustalla, alle 500 metrin syvyydellä.
Kanada valmistelee YK:lle parhaillaan esitystä, joka määrittäisi mannerjalustan rajat. Kanada on suunnitellut saavansa esityksen valmiiksi vuoden 2013 loppuun mennessä. Luonnonvarojen lisäksi arktisilla alueilla kiinnostavat nyt sotilaalliset toimintamahdollisuudet ja ilmastomuutoksen mukaaan tuomat uudet merenkulkureitit. Arktisella alueella lasketaan liikkuvan 66 taisteluvalmista sota-alusta.
Merenalaisia rajakiistoja on paljon. Tanska ja Kanada ovat vääntäneet kättä alueesta Grönlannin luoteispuolella, Kanada ja Yhdysvallat mannerjalustasta Beaufortinmerellä sekä Venäjä ja Norja Barentsinmerellä. Viime kädessä rajakiistat tulisi ratkaista YK:n alaisuudessa.
Kilpajuoksua arktisilla alueilla on lisännyt jääpeitteen nopea sulaminen, joka lisää sekä merenkulun että luonnonvarojen käytön mahdollisuuksia. Lämpenemisen seurauksena kolmen viime vuosikymmenen aikana Jäämeren kesäjää on pienentynyt noin 40 prosenttia.
Venäjän pohjoispuolinen Koillisväylä ja Kanadan pohjoispuolinen Luoteisväylä olivat ensimmäistä kertaa avovettä vuonna 2008. Kesällä 2009 kaksi saksalaisalusta kulki Koillisväylän läpi onnistuneesti. Jos jäiden sulamistahti jatkuu, Pohjoisnavan läpi kulkeva Transarktinen väylä on sula vuoden 2080 jälkeen.
Maailman katseet alkavat siis olla arktisilla alueilla. Olisiko nyt aika sopia, että osa alueen fossiilisista polttoaineista jätetäänkin hyödyntämättä? Vai halutaanko kasvihuoneilmiötä ehdoin tahdoin kiihdyttää ottamalla käyttöön myös kaikki arktiset luonnonvarat? Ehkä olisi korkea aika alkaa puhua arktisen suojelualueen välttämättömyydestä.
Eduskunta edellytti marraskuussa 2009 hallitukselta selvitystä Suomena arktisista tavoitteista. Luonnonsuojelun pitää niistä olla ensimmäinen prioriteetti.
Lisälukemista:
Ulkopoliittinen instituutti: Sulavan Arktiksen avainkysymyksiä
Ulkoasiainvaliokunnan mietintö: Suomi ja arktiset alueet
Arktisen neuvoston kotisivut