1.8. astui voimaan rypäleaseet kieltävä Oslon sopimus. Mukana on 107 maata – mutta ei Suomi. Suomi on jäänyt ikävään asemaan sekä Ottawan maamiinasopimuksesta että Oslon sopimuksesta myöhästymisen vuoksi. Oslon sopimuksessa on mukana EU:n ja NATO:n jäsenmaiden enemmistö, ja EU:n parlamentti on kiirehtinyt vielä ulkopuolella olevia liittymään Oslon sopimukseen. Sen puolesta äänesti myös Suomen europarlamentaarikkojen enemmistö.

Miksi Suomi profiloituu maailmalla aseriisuntasopimuksia vastaan? Argumenttina käytetään yleisesti pitkää itärajaa ja sitä tosiasiaa, että Venäjä (ja muut suurvallat) ovat vielä sopimusten ulkopuolella.

Maanpuolustuksen merkitystä ei pidä vähätellä, mutta samaan aikaan pitäisi toimia niiden asetyyppien rajoittamiseksi, jotka maailmassa aiheuttavat siviiliväestölle suurimpia kärsimyksiä. Yleensä kaikki sopimuksen ulkopuolelle jättäytyjät osaavat perustella, miksi juuri heidän tilanteensa on niin poikkeuksellinen, että siviileille vaarallisia asetyyppejä tarvitaan.

Suomelle on tainnut sattua myös poliittinen virhearvio: alun perin ei Suomessa kai uskottu, että ”nurkan takaa” tulleet Ottawan ja Oslon sopimusehdotukset koskaan realisoituisivat. Perinteiset aseriisuntaneuvottelut maailmalla ovat junnanneet vuosia paikallaan, kun samaan aikaan kansalaisjärjestöjen tekemät aloitteet maamiinojen ja rypäleaseiden kieltämiseksi ovat edenneet nopeasti. Suomessa ei ajoissa ymmärretty, että myös kansalaisjärjestöt vaikuttavat nykyään kansainväliseen politiikkaan.

Omat kokemukseni rypäleaseista ovat Balkanilta, jossa vedin YK:n ympäristöohjelman UNEP:n selvitystä sodan ympäristötuhoista. Niin Kosovossa, Serbiassa, Montenegrossa kuin Bosnia-Hertzegovinassakin oli jälkiä rypäleaseiden käytöstä. Vaarallisimmillaan räjähtämättömät ammukset olivat luonnossa, jossa ne helposti hukkuivat kasvillisuuden sekaan. Valitettavasti ihmishenkiä menetettiin myös Balkanilla räjähtämättömien ammusten vuoksi.

Järkyttävintä oli nähdä, miten lapset leikkivät pommitetuilla alueilla keräten ammusten kuoria ja kaikkea kiinnostavaa romua sotatoimien jäljiltä. Sellaisia lapset ovat kai kaikkialla maailmassa – ja juuri heidän suojakseen maamiina- ja rypäleasekieltoja on viety kansainvälisesti eteenpäin.

Suomessa voidaan yhdistää maanpuolustuksen tarpeet ja aktiivinen kansainvälinen toiminta vaarallisten asetyyppien kieltämiseksi, jos halua siihen on.