Mitä asioita tuolloin on turvallisuusneuvoston asialistalla? Aivan varmasti Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan tilanteet, melko varmasti Afganistan ja Pohjois-Korea, mahdollisesti Etelä-Kiinan meri ja Meksikon huumesota. Lisäksi saattaa ilmaantua odottamattomia konflikteja ja kriisejä, jotka kärjistyvät sille asteelle, että YK:n väliintuloa tarvitaan. Joskus kriisit kasvavat yllättäen – kuten Arabikadun murros keväällä 2011.
Aivan varmasti Iran on silloinkin turvallisuusneuvoston asialistalla. Jotkut arvioivat, että Iranilta menisi noin vuosi ydinaseen valmistamiseen. Ydinasetta kantavia raketteja on jo kokeiltu. Israel pitää tällaista Irania suurimpana uhkanaan, koska Iranin presidentin Mahmoud Ahmedinejadin kielenkäyttö Israelia kohtaan on ennenkin ollut uhkaavaa.
Israelissa on käyty pitkään keskustelua ensi-iskun mahdollisuudesta Iranin ydinvoimalaitoksiin. Israel kykenisi iskemään, mutta se ei kykenisi vastaamaan seurauksista – alueellisesta kriisistä, joka vetäisi myös Yhdysvallat sotilastoimiin alueella. Kukaan ei voi edes kuvitella sellaisen kriisin seurausvaikutuksia. Ainakin öljyn hinta hyppäisi pilviin, kun Iran kostaisi miinoittamalla Hormuzin salmen, jonka kautta kulkee jopa viidennes maailman öljystä.
Mitä tulisi tehdä tämän kriisin ehkäisemiseksi? Iran on pidettävä neuvottelupöydässä, ja sen on hyväksyttävä kansainväliset tarkkailijat ydinlaitoksilleen. Kenellekään maailmassa ei saa enää sallia uusien ydinaseiden kehittämistä.
Mitä Suomi voisi tehdä? Suomi on Iran kriisin osalta neutraali toimija, emme esimerkiksi osta öljyä Persianlahdelta. Kiinan, Venäjän ja EU:n mahdollisuudet puhua Iranille ovat Yhdysvaltoja paremmat. Tätä dialogia täytyy tukea. Suomi voisi osaltaan olla auttamassa neuvotteluyhteyden ylläpitämisessä. Keskusteluyhteyden säilyttäminen kriisiytyvässä tilanteessa on rauhanpolitiikkaa, jossa Suomi voi ottaa aktiivisen roolin.
– Pekka Haavisto