Tapasin maanantaina Vatikaanissa kardinaali Peter Turksonin, joka johtaa Paavin oikeuden ja rauhan neuvostoa. Turkson on ghanalainen kirkonmies. Tapaamiseen osallistuivat Tampereen luterilainen piispa Matti Repo, Suomen katolinen piispa Teemu Sippo ja Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteeri, ortodoksipappi Heikki Huttunen.

Mikä yhdistää Vatikaania ja Suomea? Ainakin halu toimia rauhanprosessien tukena ja huoli kansainvälisistä ihmisoikeuksista, mukaanlukien vapaus harjoittaa omaa uskontoaan. Katolisella kirkolla oli aikanaan tärkeä rooli Mosambikin sisällissodan lopettamisessa. Turkson kertoi, että nyt pidetään yhteyksiä Norsunluurannikon konfliktin eri osapuoliin. Hän oli itse matkustanut Nigeriaan alueelle, jossa väkivaltaisuudet muslimien ja kristittyjen välillä leimahtivat.

On myös epäonnistumisia: Ruandan joukkomurhaa ei kirkkokaan pystynyt estämään – jopa pappeja osallistui veritekoihin. Kolumbiassa hallitus ja sissit taistelevat – samasta uskonnosta huolimatta.

Jotkut katoliset kansalaisjärjestöt ovat tunnettuja hyvistä rauhanhankkeistaan. Näitä ovat esimerkiksi Roomassa toimiva Sant’Egidio ja kansainvälinen Pax Chirsti.

Suomessa asuvilta vietnamilaisilta vein terveiset Vatikaaniin: täälläkin seurataan nyt kotiarestissa Vietnamissa olevan pastori Nguyen Van Lyn tilannetta.

Rauhantyössä ja ihmisoikeuksien edistämisessä kirkoilla ja uskonnoilla on merkittävä rooli. Kun Suomi etsii aktiivisempaa roolia rauhantekijänä maailmalla, tiivimpää yhteistyötä tarvitaan myös Vatikaanin kanssa.