Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen teki Pulkkilassa lauantaina ehdotuksen, että muodostettaisiin parlamentaarinen ympäristökomitea arvioimaan Suomen ympäristöpolitiikkaa kokonaisuutena.

Minusta tämä esitys on kannatettava. En kuulu niihin, jotka vastustavat järjestään kaikkea mitä esitetään Väyrysen tai Keskustapuolueen suunnasta. Toki kannattaa olla aina hieman varuillaan, kun muistaa Keskustan varapuheenjohtajan Antti Rantakankaan esitystä viime vuonna itsenäisen ympäristöministeriön lakkauttamisesta ja sulauttamisesta luonnonvaraministeriöön. Tälle Rantakankaan linjalle ei kuitenkaan muista puolueista – eikä edes Keskustasta – löytynyt laajaa tukea.

Väyrynen muistetaan hyvin Rion kokouksen veteraanina – ja hän itse myös palaa Rion johtopäätöksiin. Kun katsoo vuoden 1992 Rion kokouksen asialistaa ja johtopäätöksiä, on helppo huomata että ilmastoasiat ovat sittemmin edenneet mm. Kioton ja Kööpenhaminan kokouksissa, mutta monet biodiversiteettiasiat junnaavat paikallaan.

Nyt vietetään kansainvälistä biodiversiteettivuotta 2010, mutta Suomessakin esimerkiksi eteläisen Suomen metsiensuojelu on edennyt melko hitaasti. Koko maailman mittakaavassa biodiversiteettikysymykset ovat osin jääneet ilmastokeskustelun alle. Seuraava suuri merkkipaalu Rion jälkeen on vuosi 2012, jolloin on kulunut 20 vuotta Rion kokouksesta. Silloin varmasti kansainvälinen yhteisö arvioi kokonaisuutena, mihin saakka Riosta on päästy.

Tähän aikatauluun Väyrysen ehdottama parlamentaarinen ympäristökomitea sopisi hyvin. Se voisi arvioida ympäristönsuojelun tavoitteita, painopisteitä ja käytettävissä olevia varoja tuleville vuosille. Varmaan on paikallaan myös katsoa, miten ympäristöhallintoa tehostetaan entisestään – luopumatta ympäristöministeriön itsenäisestä roolista.

Ympäristökomitean työssä pitäisi puolueiden lisäksi olla mukana niin elinkeinoelämän kuin luonnonsuojelujärjestöjenkin edustus. Ellei muuta, tällainen työ nostaisi taas uudestaan ympäristö- ja luonnonsuojelukysymykset takaisin politiikan keskiöön.