Olin toiminut vihreiden ympäristö- ja kehitysministerinä vuodet 1995-1999, ensimmäisenä vihreänä ministerinä Euroopassa. Kaksissa eduskuntavaaleissa, 1995 ja 1999, epäonnistuin kuitenkin uusimaan paikkani eduskunnassa. Ministerikautenani en ollut kansanedustajana.
Niillä kansanedustajilla, jotka ovat kokeneet eduskunnasta putoamisen, on oma ”klubinsa”. Monet ajattelevat, että vaalin tulokseen nöyrtyminen ja uuden elämän aloittaminen eduskunta- tai ministerikauden jälkeen on ollut paitsi haasteellista, myös opettanut paljon. Niin kävi minullekin.
Keväällä 1999 tuli hetki katsoa elämää uudelta kantilta. Mitä tekisin? Olin 41-vuotias. Olin ollut 12 vuotta politiikassa, ja sitä ennen tehnyt toimittajan ja kustantajan töitä. Suunnittelin palaamista kirjoittamiseen ja lehtityöhön.
—
Olin Lontoossa Charing Cross Roadilla, Foyles-kirjakaupan kirjahyllyjen välissä, kun puhelin soi. Soittaja oli YK:n ympäristöohjelman UNEP:n pääjohtaja Klaus Töpfer. Kosovon sota oli johtanut suuriin ympäristöongelmiin – öljynjalostamoa ja kemiantehtaita Serbiassa oli pommitettu, saasteet olivat kulkeutuneet Tonavalle ja myös Kosovossa oli laajoja sodan tuhoja. Suuri pakolaisvirta oli suuntautunut Kosovosta Makedoniaan ja Albaniaan.
Klaus Töpfer toivoi, että pikavauhtia kokoaisin kansainvälisen tutkimusryhmän ja lähtisimme tutkimaan YK:n puolesta sodan ympäristövahinkoja. Työ oli helpommin sanottu kuin tehty. Pääsy presidentti Milosevicin Serbiaan ei ollut helppoa. Kansainvälinen yhteisö pyrki kaikin tavoin auttamaan Kosovoa. Jouduimme tekemään työtä alueilla, joissa sodan rauniot vielä kirjaimellisesti savusivat.
Mutta UNEP:n Balkans Task Force, jonka puheenjohtajana toimin, onnistui tehtävässään. Saimme kerättyä varoja myös ympäristötuhojen korjaamiseen. Raportti ja johdantoni siihen ovat luettavissa täältä:
http://www.grid.unep.ch/btf/
—
Balkan-työn ensimmäinen vaihe päättyi keväällä 2000, eikä uusia YK-tehtäviä silloin ollut näköpiirissä. Keskustelin Ulkopoliittisen instituutin johdon kanssa mahdollisuudesta tehdä työtä laajan turvallisuuskäsityksen ja Venäjän ympäristönsuojelukysymysten parissa, jotka olivat aina olleet kiinnostukseni kohteita. Minut rekrytoitiin vierailevaksi tutkijaksi Ulkopoliittiseen instituuttiin toukokuusta 2000 alkaen.
Tehtävät Ulkopoliittisessa instituutissa kuitenkin katkesivat useampaan otteeseen YK:sta tulleisiin pyyntöihin jatkaa sotien ympäristöongelmien selvittelyä. Näihin tehtäviin sain eri vaiheissa avukseni myös kaksi UPI:n nuorta tutkijaa, Aaro Toivosen ja Toby Archerin. Tein Ulkopoliittisen instituutin puitteissa myös vuonna 2001 selvitystyön Arktisen neuvoston tilanteesta – mukana työssä oli UPI:n tutkija Teemu Palosaari:
https://oaarchive.arctic-council.org/bitstream/handle/11374/449/ACSAO-FI01_6_AC_Structure_final.pdf?sequence=1&isAllowed=y
—
Uusien pyyntöjen vuoksi sotien ympäristövaikutusten selvittämisestä kasvoi päätyöni kuudeksi vuodeksi, vaikka työsopimukset YK:n kanssa olivat joskus vain 1-3 kuukauden mittaisia. YK:n ympäristöjärjestön selvitystöissä toimin selvitysryhmien puheenjohtajana (”Chairman”) ja osallistuin kenttätyöhön. Tehtäväni oli koota asiantuntijaryhmät, vastata selvitysten kokonaisuudesta sekä raportoinnista.
Vaikea vaihe raporttien kokoamisessa oli aina johtopäätösten tekeminen. Olihan kysymyksessä aina virallinen YK-dokumentti, ja suositukset edustaisivat YK:n toimenpidesuosituksia niin terveys- kuin ympäristöhaittojen osalta. Eri maissa ja eri tutkijoilla oli usein kuitenkin erilaisia, joskus ristiriitaisiakin suosituksia. Esimerkiksi juomaveden puhtauteen liittyvissä asioissa saattoi olla suuria näkemyseroja. Pitäisikö asukkaiden kaivo sulkea, pitäisikö maa-alue puhdistaa, pitäisikö asettaa kaavoitukselle kieltoja ja rajoituksia – tällaisten asioiden kanssa olimme tekemisissä. Palaavat pakolaiset olivat hyvin kiitollisia, kun heidän lähiympäristönsä ympäristö- ja terveysuhat oli kartoitettu.
—
Tehdessämme työtä Kosovossa, Montenegrossa ja Serbiassa, törmäsimme usein väitteisiin köyhdytetyn uraanin käytöstä ammuksissa. Meillä meni kuitenkin jonkun aikaa, ennen kuin saimme NATO:lta köyhdytetyn uraanin paikallistamiseksi tarvittavat koordinaatit. Tarvitsimme siinä YK:n pääsihteerin Kofi Annanin apua. Syksyllä 2000 saatoimme lähteä uudestaan kenttätyöhön Balkanille, tällä kertaa mukanamme mm. Ruotsin säteilyturvakeskuksen SSI:n ja sveitsiläisen tutkimuslaitoksen Spiezin ydinturvallisuusasiantuntijat. Raportti herätti paljon kansainvälistä kiinnostusta. Myös tähän raporttiin kirjoitin johdannon:
http://postconflict.unep.ch/publications/uranium.pdf
Sotien ympäristövaikutusten selvityksiä kertyi sitten johdollani kokonainen sarja. Köyhdytetyn uraanin vaikutuksia selvitimme Serbiassa ja Montenegrossa sekä Bosnia-Hertzegovinassa. Laajempia konfliktien ympäristövaikutusraportteja teimme Afganistanissa, miehitetyillä palestiinalaisalueilla, Irakissa ja Liberiassa. Lisäksi ehdin olla mukana UNEP:n Irak- ja Sudan-työn käynnistämisessä. UNEP:n raportit, joita olen ollut työstämässä ja joihin olen kirjoittanut johdannon, löytyvät täältä:
http://postconflict.unep.ch/publications/duserbiamont.pdf
http://postconflict.unep.ch/publications/afghanistanpcajanuary2003.pdf
http://postconflict.unep.ch/publications/INF-31-WebOPT.pdf
http://postconflict.unep.ch/publications/BiH_DU_report.pdf
http://postconflict.unep.ch/publications/Liberia_DS.pdf
—
YK:n ja UPI:n töiden ohella olin erilaisissa kirjoitusryhmissä. Heinrich Böll Foundationin johdolla teimme Johannesburg Memon vuoden 2002 YK:n kestävän kehityksen huippukokoukseen:
http://www.gci.org.uk/Documents/Joburg_Memo_.pdf
Vuonna 2004 minut valittiin selvittäjäksi YK:n Euroopan talouskomission UNECE:n tulevaisuutta koskevaan työhön, tein sitä yhdessä mm. entisen YK:n alipääsihteerin Karl Paschken kanssa. Tämä raportti johti UNECE:n toimintojen uudelleenjärjestämiseen:
https://www.unece.org/fileadmin/DAM/commission/2005/UNECE_Evaluation_Report_2005.pdf
Tein näinä vuosina myös opetustehtäviä. Aloitin professori Ilmo Massan pyynnöstä 2001 Helsingin yliopistossa luentosarjan ”Global Environmental Politics”, jota jatkoin vuoteen 2016 saakka:
http://www.helsinki.fi/henvi/teaching/GlobalEnvChallenges.htm
Samoista teemoista olin Bristolin yliopistossa Benjamin Meaker Visiting Professor kolmen kuukauden ajan keväällä 2002. Ympäristö- ja konflikti –teema vei minut myös useampana vuotena luennoitsijaksi NATO Schooliin Oberammergauhun.
—
Suuri muutos töissäni tapahtui kesällä 2005. Olin YK-tehtävissä Sudanissa, kun sain yhteydenoton EU:sta – siellä tarvittaisiin EU:n Sudanin ja Darfurin erityisedustajaa, joka voisi heti aloittaa seuraamalla Darfurin rauhanneuvotteluja Nigerian pääkaupungissa Abudjassa. Minut nimitettiin tähän tehtävään, ja aloitin sen elokuussa 2005:
http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=64501&contentlan=2&culture=en-US
Darfurin rauhanprosessi oli hyvin heiveröinen. Eri taistelevat ryhmät ottivat yhteen myös rauhanneuvottelujen aikana. Yhä useammat siviilit lähtivät pakolaisiksi. Sain useamman kerran tehtäväkseni tavata ryhmiä kentällä, ja monet Afrikan Unionin helikoptereilla tehdyt neuvottelumatkat sissiryhmien kontrolloimille alueille olivat hyvin värikkäitä. Joskus myös turvallisuusasiat oli hankala järjestää, kun liikuimme sotatoimialueilla.
Oma työni EU:n erityisedustajana, EUSR:nä, oli vahvistaa EU:ta poliittisena toimijana alueella, ja myös kanavoida EU:n sotilaallista ja siviilikriisinhallintatukea Darfurin kriisin selvittämiseksi. Olin tässä hyvin tiiviissä yhteydessä EU:n sotilas- ja poliisiasiantuntijoiden kanssa.
Darfurin rauhansopimuksesta ei koskaan tullut kattavaa. Osa ryhmistä (SLM/Abdul Wahid ja Justice and Equality Movement JEM) eivät rauhansopimukseen liittyneet. Abudjan neuvottelut päättyivät.
Keväällä 2007 olin taas eduskuntavaaliehdokkaana – tällä kertaa menestyksekkäästi.
Roolini Darfurin kiistassa ei päättynyt aivan tähän – sain YK:n pääsihteerin silloiselta erityisedustajalta Jan Eliassonilta kutsun keväällä ja kesällä 2007 avustaa häntä vielä uuden neuvottelukierroksen avaamisessa. Darfurin konfliktin osapuoliin olen näidenkin vuosien jälkeen ollut säännöllisesti yhteydessä, ja työni EUSR:nä avasi minulle myöhemminkin mahdollisuuksia tukea Afrikan sarven rauhanprosesseja ja laajemmin rauhanvälitystyötä.
—