Ensi lukemalta Wikileaksin ”Cable Gate” paljastukset vaikuttavat hauskoilta: Putin on ”alfa-uros”, Sarkozy ”keisari ilman vaatteita”, Merkel ”heikko johtaja”, Berlusconi ”itserakas”, Gaddafi ”omituinen”, Kim Jong-il ”veltto vanha heppu”, Karzai ”paranoian ajama” ja Netanjahu ”ei pidä koskaan lupauksiaan”. Diplomaatin on oltava luova ja hyvä kynästään saadakseen muutamin vedoin välitettyä vastaanottajalle mielikuvan tavatusta henkilöstä.

Diplomaattisten muistioiden kirjoittaminen on jalo taito. Suomen entinen Moskovan ja Berliinin suurlähettiläs Arto Mansala lähetti aikanaan lähes kaunokirjallisia sähkeitä maailmalta. Niitä luettiin ulkoasiainhallinnossa paljon kiinnostuneempina kuin tavanomaista byrokraattista jorinaa.

Keitä Wikileaksin vuodot vahingoittavat? Ennen kaikkea amerikkalaisia. Kuka näiden vuotojen jälkeen haluaisi kertoa amerikkalaiselle diplomaatille mitään luottamuksellista? USA:n ulkoasianhallinto joutuu palauttamaan uskon siihen, että se osaa käsitellä asioita myös salassa.

Toiseksi vuodot vahingoittavat amerikkalaisten keskustelukumppaneita. Tuskin egyptiläiset halusivat, että heidän luottamukselliset arvionsa israelilaisista ovat päivälehdistä luettavissa.

Kolmas kärsijä voivat olla yksittäiset ihmisoikeustaistelijat ja toisinajattelijat. Sain Wikileaks-vuotojen välkeen yhteydenoton kontaktiltani Afrikan sarvesta. Hänellä on nyt syytä pelätä hallitustaan entistä enemmän. Toivon parasta tälle ihmisoikeustaistelijalle.

Neljäs, yllättävä kärsijä voivat olla rauhanprosessit. Niissä joudutaan käsittelemään paljon luottamuksellisia asioita; ennen kaikkea silloin kun osapuolia taivutellaan sovintoon. Toivon, että luottamusta olisi vielä jäljellä sen verran ettei rauhanprosesseja vuotojen ja vuotamisvaaran vuoksi keskeytettäisi.